
Heipppati! Oon viimeksi kirjoitellut tänne 27.12, neljä päivää ennen Inkan kotiin tuloa. Hui sitä jännityksen määrää.
Kuitenkin. 1.1.2010 koitti ja aamulla herätessä jännitys nousi korviin. Yhdentoista maissa lähettiin täältä Liedosta Mynämäelle. Perille saavuttuani olisin voinut kiljua riemusta, sillä sain vihdoin hakea koirani kotiin. Kirjoitettiin paperit ja Inka sai paljon herkkuja mukaansa. Nappasin koiran syliini, kiitin ja sitten kotio kohti. Inka nukkui lähes koko päivän, välillä heräsi, söi, pissikakki ja nukahti.
Kovat pakkaset iski ensimmäiselle yhteiselle viikolle, joten ulosmeno jäi aika vähäiselle. Heti mittarin näyttäessä alle 10 astetta pakkasta, mentiin ulos. Inka tajusi heti pissaakakkaa ulos-idean. Vautsi! Suurin osa pissikakeista tapahtuu ulkona, mutta sisällä sanomalehdelle.
Lumihanki on hauska juttu!
Inka on ollut kotona 17 päivää ja hirmuisesti kasvanut fyysisesti kuin henkisestikkin. Upeaa seurata, miten niin pieni kasvaa ja oppii. Osaa. Inkalle, kuin minullekkin, nämä 17 päivää ovat olleet erittäin tapahtumarikkaita. Inka on saanut tutustua moniin ihmisiin kuin koiriinkin. Kaikki on hauskaa ja kivaa, kaikkien kans leikitään! Jee!
Inkalle on myöskin iskenyt tämä ihana purema-vaihe. Kaikkea pitää purra, aivan kaikkea mitä hampaiden väliin saadaan.
Mutta vähä jotai tässä tällä kertaa. En osaa nyt oikein rakentavasti kirjoittaa, sillä on niin paljon kaikkea. Joten tää on tällai sählämerkintä.
Ps. Tähtisilmä pelkää kuusiaitoja ;) <3