Oijoi, tänään sain sähköpostia kasvattajalta. Rakas pentu voi hyvin ja pulleasti, sisarukset myöskin! Kaikilla on jo silmätkin avautuneet, vautsi. Kuvia lupasi lähetellä piakkoin, niin saan niitä tännekkin laitettua. Noin viikon päästä pääseekin jo katsomaan pentua, sitten sydämeni on viety lopullisesti. Tiedän ja tunnen sen nyt jo. Onhan se sydän nyt jo viety, muttako sitten pennun saa syliin ja oikein ymmärtää kaiken olevan vihdoin totta.
Vieläkin puntaroin nimiasiaa, olin viimeksi lähes satavarma, että koirasta tulee Inka. Mutta nyt taas pyöritän nimeä Nanna. Eli...? No en mää vielä tiiä. Viimeistään kun koiran näkee ensi kertaa, niin nimikin tulee päätökseensä. Saa nähdä.
Uuden kämpän vuokrasopparin allekirjoitin tällä viikolla, joten uusi kotikin odottamassa. En olisi tästä halunnut muuttaa pois, muttako ei saa ottaa koiraa tähän plaaplaa.
Tää odottaminen on tuskaista. Saisin hakea pennun kotio jo 31.12.2009, mutta haluan pennun olevan sisarusten ja emon kanssa uuden vuoden ilotulitepaukutteluiden tähden. Se ois hirvittävä alku uudessa kodissa, joten suosiolla haen koiran 1.1.2010. Sain töistä Koiraäitiyslomaakin muutaman päivän, niin saan koiran kanssa viettää ekat päivät keskenään.
Luin Victoria Stilwellin kirjan Koirani vai minä? Suosittelen lukemaan kyseisen kirjan, jos vähänkin on koirien kanssa tekemisissä. Aivan loisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti